Lemmikki minkit / Pet minks

Frettien lisäksi minua ovat aina kiehtoneet kaikki muut näätäeläimet lumikosta saukkoon. Luonnonvaraisten eläinten pito lemmikkinä on kuitenkin lain vastaista, joten pitkällisen harkinnan ja taustatyön jälkeen päädyin hankkimaan lemmikiksi minkin.
Olen rekisteröitynyt Eviralle ja minulta löytyy pitopaikkatunnus minkkien pitämiseen.

Lemmikkeinä voisi kuvitella, että minkit eivät paljoa eroa freteistä, mutta eroja löytyy todella paljon. Minkkejä ei ole jalostettu kesyiksi ja vaikka niiden ravinto- ja tilatarpeet ovat jokseenkin samanlaisia kuin freteillä, on niiden saaminen käsikesyksi todella työlästä ja tapauksesta riippuen ei aina edes mahdollista. Neljästä minkistäni yksi on syliteltävä, kaksi lahjomalla käsiteltävissä ja yksi puree tilaisuuden tullen, vaikka sitäkin voi ruoan kanssa silittää.
Minkkien pito toisten eläinten kanssa voi myös olla vaarallista, sillä ne ovat todellisia pienpetoja. Osa freteistä ja minkeistä tulee toimeen, mutta osa taas ei voi sietää toisiaan. Myöskään kaikki minkit eivät välttämättä tule keskenään toimeen, ja saattavat tapella jopa niin rajusti, että toinen voi haavoittua pahasti tai jopa kuolla. Tästä syystä meillä on kolme eri porukkaa, jotta kaikilla on turvallinen koti ja riittävästi tilaa touhuta ilman turhaa stressiä.

Ympäristön suhteen minkit ovat vaativampia, sillä niille pitää olla tarjolla mahdollisuus päästä uimaan. Vesi on minkeille todella tärkeä elementti ja meillä onkin sekä ulkotarhassa että sisällä uima-altaat missä polskutella ja purkaa energiaa, mitä minkeillä on paljon.
Minkit myös hyppäävät ja kiipeävät huomattavasti paljon paremmin kuin fretit tai hybridit. Onkin ollut lähes epätoivoisen hämmentävää seurata mihin kaikkialle ne meidän frettiturvallistetussa kodissa ovat keksineet itsensä keplotella ja käsitys eläinten näppäryydestä ja älykkyydestä onkin noussut ihan uudelle tasolle.

Ruoka on minkkien tärkein motivaattori ja sen avulla koulutan niille tietyt perusasiat, mm käsittelyn ja koskettamisen sietämisen ja miten mennään pyynnöstä kantokoppaan. Tämä helpottaa huomattavasti eläinlääkärikäyntejä (mitä varten meillä on poliisienkin käyttämät turvahanskat mistä ei tule neulat/teräaseet läpi, sillä kun minkki puree se puree tosissaan) ja karkaamisen minimoimiseksi minkit siirtyvät ulkotarhaan ja tarhasta sisälle kantokopassa.
Ravinnon suhteen minkit syövät meillä aika lailla samaa raakaruokaa kuin fretitkin, mutta lisänä annetaan erilaista kalaa, lähinnä silakkaa, muikkua ja lohta.

Kaksi minkeistäni sairastaa plasmasytoosia, mikä voi myös tarttua fretteihin. Virustartuntaan ei ole hoitoa tai rokotetta, mutta on eläimen omasta vastustuskyvystä ja viruksen kannasta kiinni miten pahasti sairaus etenee. Hyvällä tuurilla minkit voivat elää oireettomina vuosia.

 Nautilus "Nakke"



Muru





Possu






Otus















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti