Pentuesuunnitelmia 2018

Pentuesuunnitelmat ensi keväälle ovat valmiina ja nyt innolla odotellaan kasvatuskauden alkua. Vielä siihen on onneksi jokunen kk aikaa, mutta aika kuluu nopsaan, etenkin kun melkein joka kuukaudelle on frettinäyttely tai pari.
Jos olet omaa pikku frettiläistä vailla, niin laita minulle viestiä, pentujonossa on vielä tilaa :)

Pamsun ja Tahvon pennuista odotan kilttejä tossuin varustettuja soopeleita. Tahvon tasainen ja kiltti luonne tasapainottaa sopivasti Pamsun vähän näpäkämpää persoonaa. Pamsu on omaa kasvatustani ja linja minulle usean vuoden ajalta tuttu. Tahvo on uusi kasvatushankinta Venäjältä, ja pojan sukupuussa onkin useampi pitkäikäinen fretti, joten toivon Tahvon tuovan vielä lisää vuosia linjojeni elinikään.

Sansalle halusin tehdä toisen pentueen, sillä tänä keväänä kaikki sujui tiineyden ja synnytyksen sekä pentujen hoidon suhteen niin mallikelpoisesti. Hades on Pamsun veli, joten jälleen ollaan tutun linjan parissa, joskin tätä on tarkoitus työstää ihan eri suuntaan jatkossa, vähän jälkeläisistä riippuen. Pennuista todennäköisesti tulee soopelia ja pastellia, lk ja ppk karvalla. Luonteen suhteen nämä pennut ovat vaativampaa sorttia, mutta toivonmukaan pääsen tutustumaan pikkuvintiöihin sitten keväällä.

Svea on jo kokenut konkari ja nyt onkin sen viimeisen pentueen aika. Saan tutulta lainata sulhaseksi Saksasta tullutta pitkäkarvaista Eetu-herraa ja odotankin kovasti näiden kahden vauvvoja. Pörröisiä suklaa ja pastellipentuja, joiden kanssa voin sitten jatkaa eteenpäin pitkäkarvaisen linjan työstämistä.

Mihin katosi kesä?

Hui miten aika kuluu!
En ole blogiinkaan ehtinyt juuri kuulumisia päivitellä, kun tuntuu että aika vain hujahtaa ohi.

Sansan pennut muuttivat uusiin koteihinsa jo monta kuukautta sitten, joskin kotiin jäi yksi angora tyttö pitämään seuraa Monsterille. Neidillä on näpsäkkä, mutta hullunkurinen luonne ja olen kaikenkaikkiaan pentueeseen todella tyytyväinen.


Suruiltakaan ei olla vältytty, sillä yksi pennuista menehtyi onnettomuuteen 5,5 viikon iässä ja yhdellä pennuista löytyi synnynnäinen kasvain, mihin pieni sitten menehtyi. Kasvain ei onneksi ole perinöllinen (itusolukasvain), mutta todella huonoa tuuria osui tämänkin kanssa kohdalle, sillä kyseiset kasvaimet ovat todella harvinaisia ja yleensä esiintyvät paikassa mistä ne voi operoida.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen jo pikkuhiljaa miettimässä ensi keväälle uusia pareja ja vaikka pettymyksiin on aina syytä varautua, on minulla silti positiiviset odotukset ensi kevään pareista.

Sansa ja seitsemän pientä

2.4. sunnuntaina syntyi maailmaan viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Sansa otti emon roolin hienosti haltuun ja hoivaa pentuja antaumuksella. Pennut ovat ensimmäisen vuorokauden aikana ottaneet painoa, joten kaikki näyttäisi sujuvan hyvin. Karvanpituuksia pääsen arvailemaan parin viikon jälkeen.

Pyrin vastailemaan pentukyselijöille kunhan tilanne tästä vähän rauhoittuu. Joukon jatkoksi tuli vielä yksi pentu lisää, sillä toisella kasvattajalla ei asiat sujuneet odotusten mukaan ja emo joutui keisarinleikkaukseen. Ainut pentu onneksi selvisi ja on Sansan hellässä huomassa tällä hetkellä. Myös emo voi hyvin.

Vauvoja tulossa!

Viime viikolla Sansa kävi ultrassa ja siellä oli useampi pikkuinen kyydissä :) Nyt vain jännityksellä odotellaan ensi viikonloppua saapuvaksi. Sitten selviää montako nakkia tulee ja miten sukupuolet jakautuu. Väriä ei tällä kertaa tarvi arvuutella, albiinoja kaikki :) Karvanpituuksia sen sijaan sitten jännityksellä seurataan, toivottavasti mukana on pari angoraa.

Hännikäisen ensimmäinen astutus ei valitettavasti onnistunut, mutta neiti treffailee parasta aikaa Domia, joten toivotaan, että kuuden viikon päästä on tälläkin parilla pikkuisia.

Muru sen sijaan nauttii keväästä ja auringonpaisteesta terassilla. Uima-allaskin pysyy vihdoin sulana, vaikkei neitiä näytä pienet jäähileet haittaavan :)

Kevään ensimmäiset treffit

Vaikka on ehkä aikaista puhua vielä keväästä, Hännikäinen ja Domi ovat käyneet treffeillä, joten toiveissa olisi pikkuvinkuja noin kuuden viikon päästä :) Yleensä pentueet onnistuvat paremmin myöhemmin keväällä, mutta käydään tytyn kanssa ultrassa neljän viikon päästä ja toivotaan parasta.

Kevät on muutenkin todella kiireistä aikaa, ja kun ensin selviää näyttelykaudesta, voi hyvillä mielin alkaa odotella pentukautta. Neljän viikonlopun putki näyttelyitä, joissa kahdessa olen ollut tuomarina, kyllä vie mehut aika hyvin. Budapest 21.1., Tallinna 28.1., Raisio 4.2. ja Viialassa Valentine Ferret Show 11.2. Viimeisimmässä olen järjestäjänä, joten vapaa-aika on kortilla kun kolmen ihmisen voimin koitamme saada palkinnot ja järjestelyt valmiiksi ajoissa. Mies lähinnä tuhahtelee turhautuneen huvittuneena, kun ympäri taloa on erilaisia projekteja; ompelukone hurisee ja maalattavia mökkejä, pesälaatikoita ja tiesmitä on kuivumassa milloin missäkin.

Minkit voivat pulleasti, saatiin niille isompi ulkotarha valmiiksi juuri ennen pakkasia. Sisustusta pitää vielä kehitellä, mutta jokusen aktivoinitjutun olen jo sinne laitellut.

Muru on vallannut terassin, eikä suostu tulemaan sisälle kuin käymään. Poikkeuksesna oli uusivuosi, jolloin neiti päätti leiriytyä sohvan alle pakoon ilotulitteita.

ADV-testit näyttävät samaa kuin ennenkin: kaikki fretit ja Muru ovat negatiivisia, Nakke ei suostu antamaan näytettä, Possu ja Otus ovat positiivisia. Näitä kuitenkin seuraillaan n. kerran kk, joten ollaan kartalla tilanteesta. Reilu vuosi on viruksen kanssa elelty ja tilanne on säilynyt samana, toivon mukaan myös jatkossa.